Missikisoissa

Dorkasta yritettiin tehdä lapsimissiä...

Suhtautui varsin lunkisti Lahden messuhalliin ja automatkakin sujui ilman minkäänlaista pahoinvointia Varma-siskon kanssa samassa luukussa.

Löfmanin Tarjan mielipide oli seuraavanlainen: "Feminiininen narttupentu. Hyvä purenta, oikean pituinen pää, kuono-osa saa vielä täyttyä. Hyvät korvat. Pysty olkavarsi. Hyvä lapa ja takakulmaukset. Eturinta ja rintakehä saa vielä täyttyä. Liikkeistä puuttuu yhdensuuntaisuus. Reipas käytös." 

Löfmanilla oli kyllä aivan ihastuttava tapa ilmaista, että Dooris on vielä rintakehältään varsin ruipelo, eikä tuo kehäliikkuminen ollut oikein ole hallussa ;) tykkäsin. Onneksi seuraavaan missikisaan on pitkä ja ennaltamäärittämätön aika rintakehän täyttyessä, joten josko vaikka vähän reenattaisiin kehäjuoksenteluakin että neljä jalkaa kulkisivat samaan suuntaan ilman nelivedolla kyntämistä tai kenguruloikkaa.

Kasvattajaluokassa Allegory oli ROP saaden KP:n (kahdesta kasvisporukasta). 

Ja mikä pahinta: ei se näyttelypäivä ollutkaan niin kamala kokemus...

Ruokaaaa!

Selma murisee tasaisen ärsyttävällä örinällään pöydän alla ja kaksi vatipäätä piippaa eteisessä. Joojoo! Saatte ihan just ruokaa!

Open Show ja Pori

WOOHOOO! Dooris ei oksentanut omaan autoon matkalla Pirkkalaan, ei Millan auton takapenkille sijoitettuun häkkiinsä matkalla Poriin, ei Pori-Tre junaan, eikä syliin repsikassa asemalta kotiin autoillessaan! Kuolan määräkin alkaa olla aina vähemmän ja vähemmän Cthulhu.

Dooris kävi treenaamassa lassiepönötystä Porissa. Liikkuminenhan ei sujunut lainkaan, mutta jaksoi pönöttää paremmin kuin osasin odottaa. Olihan meillä pohjalla ihan viikon treenikerrat näytelmäseisomisesta, joten siis siihen suhteutettuna pönötti kivasti. Kaikki muut pönöttivät paremmin, mutta me ylitettiin kyllä oma rima ihan ehdottomasti! Varma-systeri on nätimpi, joten Dooris oli pentujen toinen (ja siis viimeinen). Saatiin oikein ruusuke ja hämmentävän runsaat palkinnot. Kasvistädillä meni kokonaisuudessaan kivasti! Kasvistäti voitti kasvateillaan kaikki luokat! Paitsi ne, missä hävisi tuomarin mielestä muka paremmille ;) Ei tullut Millasta pissis-kasvattajaa, eikä MyRRtti-tädistä pissis-koiraa. 

Epävirallisen näyttelyn jälkeen matka jatkui sukuloimaan. Itse pääsin ruotimaan mm. hakuilua veljeni kanssa ja Dooris ja Eea pääsivät bondaamaan oikein kunnolla. Lauman muut nelijalkaiset tervehdittiin portin toiselta puolelta. Kyläilyreissua tuli kuvattuakin, mutta kun tuo vanhan iPhone nelosen kamera on maailman huonoin, mutta siitä huolimatta jatkan sillä otettujen laaduttomien kuvien julkaisua!

Paluumatka tehtiin junalla. Ensimmäisen kerran ikinä Dooris käyttäytyi hermostuneesti: itkua ja piippausta vaunua ihmetellen. Tilanteen pelasti sekarotuinen pikkukoira 3kk, jonka kanssa rajusti leikkiessä ei edes huomannut junan liikkeelle lähtöä. Palkinnoksi saatu pieni solmuluu maistui ja toivottavasti Dooris siitä nautti, sillä toista ei tule: sain nimittäin kaivaa loppusolmun kakovan lassien kurkusta. Ahneella on... 

Niin, ja tämä bloggerin iPadin applikaatio on vielä kamalampi, kuin iPhonen kuvien laatu, tänään ei ole soveliasta muokata kuvien kokoa :) iJohan iOn iHankalaa iElämä.

B F F

Meidän perheen juniorit, erottamattomat 💕lauantai-illan perheohjelmia tv:stä katselemassa oli niin söpönen sarja, että en antanut nyt arjen (=pyykit ja romut) haitata julkaisua. 

 Sullon tylsää! 

Mullon tylsää!

Fränkkiä pitää kiusata! Fränkki ei saa tulla liian meidän väliin!

Tässä hyvä. Vahdi sä telkka, mä vahdin Fränkin! Sanoisi Dooris, jos puhuisi.

Dooris ja Omena Nokialla 25.8.

Voihan piraija!

Ei ole mikään pikkupiraija enää. Ja pienenä se sentään osasi käyttäytyä ja olla olematta paha piraija. Nyt siitä on tullut piraija. Varsinainen prkle. Joo, eivät ole mitään kivoja kotikoiria nuo Millan lassiet ei...

Edeltävästi pikkulenkki, pesutuvalla pyykit koneeseen ja kuivaushuoneen ihmettely - jossa ei siis ollut mitään ihmeellistä ihmeteltävää Dooriksen mielestä. Sitten pikkupisun kautta sisälle. Kehuin kun piss i käskystä, ja sitten läks riehuminen lapasesta. Tarvittiin 50m kuljetus aakeemmalle alueelle niskasta, kun hetkeksikään ei voinut irroittaa :) ja yksi sukka piti hepulille uhrata.

Näkyyköhän nää vekit näissä pikkukuvissa? Belgilapsi sentään vaan tikkaili kyynärvarteen, tämä kiva pikkulassie nappaa kokosuulla ja valuu irti... Ja olkavarren vekit tuli seisten, korkealle loikkaa tuo pikku-Ruu - oma moka kun otin kengurun lapsen ;)

Kerrostalokoiria

Selmasta, Dooriksesta ja Fränkistä tuli kerrostalokoiria!

Helteellä muuttaminen on ollut rankkaa! Takapihaa ei enään ole, tilalla on partsi ja hissillä kuljetaan ulos. Ensimmäinen kerta hississä ei jännittänyt lainkaan penneliä. Haasteellisempaa porraskäytävässä kulkeminen oli noille kahdelle aikuiselle koiralle... Parit pissit on pennulta sisälle tullut, mikä nyt ei yllätä koska kesän saanut kulkea omaan tahtiinsa ulos pissille :) 

Muuton yhteydessä kiristeltiin myös Dooriksen ruuvit, jottei liian montaa muuttolaatikkoa sisältöineen tuhoaisi. Kuvaa edeltävästi yritti syödä ruuvvarin kun sänkyä purettiin... Videota laitoin facebookkiin.

Uudessa kodissa on toistaiseksi maisteltu vain yksi av-kaapeli ja pari kenkää...

Kaaoksen keskellä:

Vanhassa 

Ja uudessa

Note to self

- Se ei ole peruslassie. 

- Muista aina ottaa treenilelu. Aina.

Nameillahan sitä on opetettu, mutta treeni lopetetaan aina leikkiin. Eilen käytiin pikaisesti tuhoamassa pari vanhentunutta lauantaimakkaran siivua (tähänastisista herkuista taisi olla se paras) lähipuistossa maahanmenojen ja seuraamisen merkeissä. Lelua ei ollut mukana, kun kotipihaan oli matkaa alle 50 metriä. Lopputulos: revennyt juoksutakin hiha sekä hampaanjälkiä reidessä, pohkeessa ja nilkassa. Toista kertaa en yritä viedä sitä hyvällä lelun luokse... Pikkupiraija ylttää hyppyloikkasillaan jo olkavarteen. Että näin.

Pori

Eilen ajeltiin Poriin. Dooris inhoaa edelleen autoilua.

Treffattiin Ops!, Eea ja Ukka. Sekä tietysti Päivi ja Jarno.

Päivi räpsäisi kuvia, tässä niistä kaksi:

Särkkä!

Ensin kuvat, sitten tarinat.

Särkänniemen seikkailu piti sisällään kaksi suurta haastetta:

Ensimmäiset 50 metriä olivat yhtä tuskaa näin omasta näkökulmastani. Dooris olisi halunnut tervehtiä kaikki vastaantulijat ja yritti hyppelehtiä leikkimään juoksevien lasten perään. Yber-innostus ihanista vieraista ihmisistä rauhoittui jonkin verran kun törmättiin sattumoisin Dooriksen enon ihmisiin, joita sai tervehtiä. 

Toisena haasteena olivat herkut - ja niitähän piisasi! Alkuun houkuttivat vieraiden ihmisten käsissä olevat ruuat ja kahvit ja ja ja.... Kunnes Dooris keksi, että maastahan löytyy vaikka mitä herkkua! Dooris sai siis herkutella ainakin karkilla, popparilla ja vielä matkalla kohti uloskäyntiä löytyi vielä mansikkatötterökin. Nam!

Ja bravuurina oli istu-käskyn noudattaminen kauko-ohjattuna (huima etäisyys näkyi kuvassa, en tosin arvostanut likan remminkiristelyä, mutta sama sen väliä) angry birds -landin sisäänkäynnillä. Hakeutui vielä itse palkallekin, eli tempaisi palan keinonurmea kitusiina (se tuli kyllä suusta kaivettua pois).

Moksiskaan ei ollut äänimaailmasta vaikka ihan hurrikaaninkin juurella käytiin (oli oikeastaan ainoa laite, johon kiinnitti edes hieman huomiota) Mutta pitkällisestä pusikossa hengailusta huolimatta henkinen kantti salli kakkia vasta särkänniemen ulkopuolella hoidetulle hurmialueelle.

Ps. Löysitkö Dooriksen muurilta?

Metallia

Missiainesta?

Operaatio pari pönötyskuvaa. Kasvattajan kanssa treffit näiden tiimoilta jo tarpeen ja suunnitelmissa. 

Dooris, Jonna ja Tuure suoriutuivat tehtävästä hyvin kehnonlaisesti. Nämä neljätoista pikkukuvaa ovat todisteaineistoa meidän ekoista pönöttelytreeneistä ikinä. Harmittaa, kun en tällä ipadin blogijutskalla saa laitettua noita kuvia kuin tuolleen typerästi pötköön.

Sontsa!

Anna 0 - Dooris 1

Lätäköt 10 - Dooris 0

Fränkin koutsi Anna oli ajattelevainen nainen, kun varovasti alkoi sateenvarjoaan availla. Ensin vähän, sitten vähän enemmän ja niin edelleen. Lopputuloksena varjoa ravistava ja räpsyttävä Anna, joka muristen kiroilee, että eikö se huomaa ollenkaan... :) Ensi kerraksi Anna lupasi tuoda sellaisen telttakankaan, että penneli varmasti huomaa ja reagoi! Ja ei, se ei ole kuurosokea.

Lätäköitähän tuo nahkalapsi kammoksuu! Oli kova pala kurkottautua syömään namilihapullaa, kun lihapullakäsi oli keskellä yäk!-lätäkköä. Ja pääsinpähän minäkin jallittamaan penneliä, kun loikin lelun kanssa ison, mutta matalan lätäkön läpi. Ja Doorishan ei lätäkköön saati kuravelliin vapaaehtoisesti astu, ei edes harjakoiran esimerkin voimalla.

Tänään käytiin niihaman lisäksi myös ekoilla rokotuksilla. Reipas tyttö Dooris oli sielläkin. Odotusaulassa söi kukkaruukusta vähän pieniä koristekiviä hiukopalaksi ja rokotuksen jälkeen jälkkäriksi repi irti tukon Selma-belgin häntäkarvoja. Siru toimi ja täsmäsi dokumentteihin. Ja tykkäsin kovasti meidän uudesta eläinlääkäristä (eli todennäköisesti palaamme vielä Pekkarisen vastaanotolle). Juurikin sellaista "perusterveydenhuoltoa" jota itse kaipaan - ei mitään fantsuja tutkimuksia arkipäivän pikku murheisiin. Tykkäsin.

Kyläilypäivä

Dooris ruokaa edeltävästi ja vatsa toimineena 6,7kg. Edellinen punnitus 16.6. 5,8kg.

Käytiin tänään ajelulla koikkarissa. Matkapahoinvoinnit entisellä mallilla menomatkalla, mutta koko paluumatkan penneli nukkui kuin tukki!

Treffattiin ulkokahvien merkeissä sakemanniherra Bredo, kummituslapsi ja hänen ihanaiset vanhempansa, sekä pihapiirin pari touhukasta poikalasta. Selman ja Fränkin kyyhöttäessä autossa pääsi Dooris nauttimaan elämänsä ensimmäisen possunkorvan. Hyvää oli. Ennen paluumatkaa Dooris sai vielä leikkiä parkkiksella Lean keskenkasvuisen perron kanssa.

Niin, ja tuo riiviölapsi keksi tänään, että sohvallakin voisi nukkua. Lähtöpassithan sieltä tuli ainakin sata kertaa, ennen kuin edes välttävästi uskoi siellä oleilun olevan kiellettyä. Tällä kieroutuneella koiralapsella kun on muuten kummallinen tapa pissiä sisällä vain omaan petiinsä - yleensä käy siihen tovin kuluttua nukkumaan.... Outo on.

Nahkajalkapallo!

On se hyvä, että Selmalla kesti aikansa lämmetä pennulle. Eiliseen saakka siis lähinnä murisi ja russutti pennulle saunalta käsin. Ulkona kulkivat kyllä nättinä jenginä remmissä (vaikka jossain koirakirjoissa ja intternjetissä kerrotaankin, ettei rokottamatonta pentua saisi remmissä lenkittää) ja söivät sulassa sovussa samassa pikku köökissä. 

Dooris on viimeisen viikon ajan keskittynyt ärsyttämään belgin hengiltä ja olen jopa joutunut pentua komentamaan moisesta yhdessä Selman kanssa. Kun toi nahkalassien pentu ei pidä minään murisevaa 10+ vuotiasta belginarttua... Mutta eilenpä Selma innostui leikittämään pentua ulkona! Mitä teki pentu? No väisti tietysti! Luuli varmasti, että siihen oli pahemmansortin jäynä haudattuna. Tänään aamutouhujen ja aamupalan jälkeen belgialainen intoutui leikkimään pennulla sisätiloissa! Dooris oli tovin kuluttua jo juonessa mukana ja minä sain todeta, että onpa hyvä että tähän meni pari viikkoa. Sellaista nahkajalkapalloa oli touhu että huh! Harjakoiran mielestä oli tietysti suuri vääryys, että jäi leikin ulkopuolelle. Fränkiltä en olekaan vielä kuullut niin epätoivoista vinkunamurinahaukkua kun tänään sen juostessa nahkajalkapalloa pelaavan belgin ympärillä... Ja kun vielä leikkitohinan jälkeen Selma painui saunalle ja Dooris keskittyi maton ja luun tuhoamiseen, särki harjakoiran mustasukkainen ja surullinen olemus melkein sydämeni. Hah! Oikein sille riiviörotalle!

Eilen oli muuten ensimmäinen päivä, kun tämä koiralauma joutui olemaan työpäivän ajan kotona keskenään. Ei se mies näköjään koko lomaansa mulle ollutkaan koiravahtina, vaan keksi (ehkä pienellä kannustuksella/painostuksella) lähteä melkein viikoksi lomalle Budapestiin (mä saan huomenna Piros Aranya - punaista kultaa!!!) ja lapsetkin on nyt pari viikkoa äidillään (ikävähän tässä jo on). Yläkerran raportin pohjalta jäin ymmärrykseen, että hyvin oli päivä sujunut.

Dooris muuten tutustui noutokapulaan (ja iLuuri nelkun kamera ei nähtävästi kestä liikettä ja tällä iBädillä saa kauheesti typoja aikaiseksi, samperin iit). Ps. Metallinen oli kans passeli, muttei niin kiva kun tää puinen...