Särkkä!

Ensin kuvat, sitten tarinat.

Särkänniemen seikkailu piti sisällään kaksi suurta haastetta:

Ensimmäiset 50 metriä olivat yhtä tuskaa näin omasta näkökulmastani. Dooris olisi halunnut tervehtiä kaikki vastaantulijat ja yritti hyppelehtiä leikkimään juoksevien lasten perään. Yber-innostus ihanista vieraista ihmisistä rauhoittui jonkin verran kun törmättiin sattumoisin Dooriksen enon ihmisiin, joita sai tervehtiä. 

Toisena haasteena olivat herkut - ja niitähän piisasi! Alkuun houkuttivat vieraiden ihmisten käsissä olevat ruuat ja kahvit ja ja ja.... Kunnes Dooris keksi, että maastahan löytyy vaikka mitä herkkua! Dooris sai siis herkutella ainakin karkilla, popparilla ja vielä matkalla kohti uloskäyntiä löytyi vielä mansikkatötterökin. Nam!

Ja bravuurina oli istu-käskyn noudattaminen kauko-ohjattuna (huima etäisyys näkyi kuvassa, en tosin arvostanut likan remminkiristelyä, mutta sama sen väliä) angry birds -landin sisäänkäynnillä. Hakeutui vielä itse palkallekin, eli tempaisi palan keinonurmea kitusiina (se tuli kyllä suusta kaivettua pois).

Moksiskaan ei ollut äänimaailmasta vaikka ihan hurrikaaninkin juurella käytiin (oli oikeastaan ainoa laite, johon kiinnitti edes hieman huomiota) Mutta pitkällisestä pusikossa hengailusta huolimatta henkinen kantti salli kakkia vasta särkänniemen ulkopuolella hoidetulle hurmialueelle.

Ps. Löysitkö Dooriksen muurilta?