Kerrostalokoiria

Selmasta, Dooriksesta ja Fränkistä tuli kerrostalokoiria!

Helteellä muuttaminen on ollut rankkaa! Takapihaa ei enään ole, tilalla on partsi ja hissillä kuljetaan ulos. Ensimmäinen kerta hississä ei jännittänyt lainkaan penneliä. Haasteellisempaa porraskäytävässä kulkeminen oli noille kahdelle aikuiselle koiralle... Parit pissit on pennulta sisälle tullut, mikä nyt ei yllätä koska kesän saanut kulkea omaan tahtiinsa ulos pissille :) 

Muuton yhteydessä kiristeltiin myös Dooriksen ruuvit, jottei liian montaa muuttolaatikkoa sisältöineen tuhoaisi. Kuvaa edeltävästi yritti syödä ruuvvarin kun sänkyä purettiin... Videota laitoin facebookkiin.

Uudessa kodissa on toistaiseksi maisteltu vain yksi av-kaapeli ja pari kenkää...

Kaaoksen keskellä:

Vanhassa 

Ja uudessa

Note to self

- Se ei ole peruslassie. 

- Muista aina ottaa treenilelu. Aina.

Nameillahan sitä on opetettu, mutta treeni lopetetaan aina leikkiin. Eilen käytiin pikaisesti tuhoamassa pari vanhentunutta lauantaimakkaran siivua (tähänastisista herkuista taisi olla se paras) lähipuistossa maahanmenojen ja seuraamisen merkeissä. Lelua ei ollut mukana, kun kotipihaan oli matkaa alle 50 metriä. Lopputulos: revennyt juoksutakin hiha sekä hampaanjälkiä reidessä, pohkeessa ja nilkassa. Toista kertaa en yritä viedä sitä hyvällä lelun luokse... Pikkupiraija ylttää hyppyloikkasillaan jo olkavarteen. Että näin.

Pori

Eilen ajeltiin Poriin. Dooris inhoaa edelleen autoilua.

Treffattiin Ops!, Eea ja Ukka. Sekä tietysti Päivi ja Jarno.

Päivi räpsäisi kuvia, tässä niistä kaksi:

Särkkä!

Ensin kuvat, sitten tarinat.

Särkänniemen seikkailu piti sisällään kaksi suurta haastetta:

Ensimmäiset 50 metriä olivat yhtä tuskaa näin omasta näkökulmastani. Dooris olisi halunnut tervehtiä kaikki vastaantulijat ja yritti hyppelehtiä leikkimään juoksevien lasten perään. Yber-innostus ihanista vieraista ihmisistä rauhoittui jonkin verran kun törmättiin sattumoisin Dooriksen enon ihmisiin, joita sai tervehtiä. 

Toisena haasteena olivat herkut - ja niitähän piisasi! Alkuun houkuttivat vieraiden ihmisten käsissä olevat ruuat ja kahvit ja ja ja.... Kunnes Dooris keksi, että maastahan löytyy vaikka mitä herkkua! Dooris sai siis herkutella ainakin karkilla, popparilla ja vielä matkalla kohti uloskäyntiä löytyi vielä mansikkatötterökin. Nam!

Ja bravuurina oli istu-käskyn noudattaminen kauko-ohjattuna (huima etäisyys näkyi kuvassa, en tosin arvostanut likan remminkiristelyä, mutta sama sen väliä) angry birds -landin sisäänkäynnillä. Hakeutui vielä itse palkallekin, eli tempaisi palan keinonurmea kitusiina (se tuli kyllä suusta kaivettua pois).

Moksiskaan ei ollut äänimaailmasta vaikka ihan hurrikaaninkin juurella käytiin (oli oikeastaan ainoa laite, johon kiinnitti edes hieman huomiota) Mutta pitkällisestä pusikossa hengailusta huolimatta henkinen kantti salli kakkia vasta särkänniemen ulkopuolella hoidetulle hurmialueelle.

Ps. Löysitkö Dooriksen muurilta?

Metallia

Missiainesta?

Operaatio pari pönötyskuvaa. Kasvattajan kanssa treffit näiden tiimoilta jo tarpeen ja suunnitelmissa. 

Dooris, Jonna ja Tuure suoriutuivat tehtävästä hyvin kehnonlaisesti. Nämä neljätoista pikkukuvaa ovat todisteaineistoa meidän ekoista pönöttelytreeneistä ikinä. Harmittaa, kun en tällä ipadin blogijutskalla saa laitettua noita kuvia kuin tuolleen typerästi pötköön.

Sontsa!

Anna 0 - Dooris 1

Lätäköt 10 - Dooris 0

Fränkin koutsi Anna oli ajattelevainen nainen, kun varovasti alkoi sateenvarjoaan availla. Ensin vähän, sitten vähän enemmän ja niin edelleen. Lopputuloksena varjoa ravistava ja räpsyttävä Anna, joka muristen kiroilee, että eikö se huomaa ollenkaan... :) Ensi kerraksi Anna lupasi tuoda sellaisen telttakankaan, että penneli varmasti huomaa ja reagoi! Ja ei, se ei ole kuurosokea.

Lätäköitähän tuo nahkalapsi kammoksuu! Oli kova pala kurkottautua syömään namilihapullaa, kun lihapullakäsi oli keskellä yäk!-lätäkköä. Ja pääsinpähän minäkin jallittamaan penneliä, kun loikin lelun kanssa ison, mutta matalan lätäkön läpi. Ja Doorishan ei lätäkköön saati kuravelliin vapaaehtoisesti astu, ei edes harjakoiran esimerkin voimalla.

Tänään käytiin niihaman lisäksi myös ekoilla rokotuksilla. Reipas tyttö Dooris oli sielläkin. Odotusaulassa söi kukkaruukusta vähän pieniä koristekiviä hiukopalaksi ja rokotuksen jälkeen jälkkäriksi repi irti tukon Selma-belgin häntäkarvoja. Siru toimi ja täsmäsi dokumentteihin. Ja tykkäsin kovasti meidän uudesta eläinlääkäristä (eli todennäköisesti palaamme vielä Pekkarisen vastaanotolle). Juurikin sellaista "perusterveydenhuoltoa" jota itse kaipaan - ei mitään fantsuja tutkimuksia arkipäivän pikku murheisiin. Tykkäsin.