Kyläilypäivä

Dooris ruokaa edeltävästi ja vatsa toimineena 6,7kg. Edellinen punnitus 16.6. 5,8kg.

Käytiin tänään ajelulla koikkarissa. Matkapahoinvoinnit entisellä mallilla menomatkalla, mutta koko paluumatkan penneli nukkui kuin tukki!

Treffattiin ulkokahvien merkeissä sakemanniherra Bredo, kummituslapsi ja hänen ihanaiset vanhempansa, sekä pihapiirin pari touhukasta poikalasta. Selman ja Fränkin kyyhöttäessä autossa pääsi Dooris nauttimaan elämänsä ensimmäisen possunkorvan. Hyvää oli. Ennen paluumatkaa Dooris sai vielä leikkiä parkkiksella Lean keskenkasvuisen perron kanssa.

Niin, ja tuo riiviölapsi keksi tänään, että sohvallakin voisi nukkua. Lähtöpassithan sieltä tuli ainakin sata kertaa, ennen kuin edes välttävästi uskoi siellä oleilun olevan kiellettyä. Tällä kieroutuneella koiralapsella kun on muuten kummallinen tapa pissiä sisällä vain omaan petiinsä - yleensä käy siihen tovin kuluttua nukkumaan.... Outo on.

Nahkajalkapallo!

On se hyvä, että Selmalla kesti aikansa lämmetä pennulle. Eiliseen saakka siis lähinnä murisi ja russutti pennulle saunalta käsin. Ulkona kulkivat kyllä nättinä jenginä remmissä (vaikka jossain koirakirjoissa ja intternjetissä kerrotaankin, ettei rokottamatonta pentua saisi remmissä lenkittää) ja söivät sulassa sovussa samassa pikku köökissä. 

Dooris on viimeisen viikon ajan keskittynyt ärsyttämään belgin hengiltä ja olen jopa joutunut pentua komentamaan moisesta yhdessä Selman kanssa. Kun toi nahkalassien pentu ei pidä minään murisevaa 10+ vuotiasta belginarttua... Mutta eilenpä Selma innostui leikittämään pentua ulkona! Mitä teki pentu? No väisti tietysti! Luuli varmasti, että siihen oli pahemmansortin jäynä haudattuna. Tänään aamutouhujen ja aamupalan jälkeen belgialainen intoutui leikkimään pennulla sisätiloissa! Dooris oli tovin kuluttua jo juonessa mukana ja minä sain todeta, että onpa hyvä että tähän meni pari viikkoa. Sellaista nahkajalkapalloa oli touhu että huh! Harjakoiran mielestä oli tietysti suuri vääryys, että jäi leikin ulkopuolelle. Fränkiltä en olekaan vielä kuullut niin epätoivoista vinkunamurinahaukkua kun tänään sen juostessa nahkajalkapalloa pelaavan belgin ympärillä... Ja kun vielä leikkitohinan jälkeen Selma painui saunalle ja Dooris keskittyi maton ja luun tuhoamiseen, särki harjakoiran mustasukkainen ja surullinen olemus melkein sydämeni. Hah! Oikein sille riiviörotalle!

Eilen oli muuten ensimmäinen päivä, kun tämä koiralauma joutui olemaan työpäivän ajan kotona keskenään. Ei se mies näköjään koko lomaansa mulle ollutkaan koiravahtina, vaan keksi (ehkä pienellä kannustuksella/painostuksella) lähteä melkein viikoksi lomalle Budapestiin (mä saan huomenna Piros Aranya - punaista kultaa!!!) ja lapsetkin on nyt pari viikkoa äidillään (ikävähän tässä jo on). Yläkerran raportin pohjalta jäin ymmärrykseen, että hyvin oli päivä sujunut.

Dooris muuten tutustui noutokapulaan (ja iLuuri nelkun kamera ei nähtävästi kestä liikettä ja tällä iBädillä saa kauheesti typoja aikaiseksi, samperin iit). Ps. Metallinen oli kans passeli, muttei niin kiva kun tää puinen...

Hakuilua!

Käytiin tutustumassa hakuporukkaan, porukasta sain suorastaan loistavan ensivaikutelman!

Innostus kirjoittamiseen on nyt täysi nolla, mutta listataan hieman illan treenejä.

Dooris leikki oikein hienosti vieraiden tätien kanssa metsässä. Pikkaisen oli kyllä vieraskorea, kun leikit pysyivät nätteinä ja hampaat lelussa. Leikin lomassa ehti vähän maistella käpyjä ja sammaltakin.

Lisäksi Dooris pääsi höntsäämään parien namiukkelien luokse syöksymiset. Isona siitä tulee oikea hakulassie!

Selmakin pääsi vuosien tauon jälkeen ottamaan pari lyhyttä pistoa. Kun puin pk-liivit Selmalle, nuortui koira silmissä: ryhtiä ja nopeutta ja valppautta ja ja ja! Kokeilunhaluisena ensimmäinen maalimies oli valmiina lelun kanssa kun saavuimme hakualueelle: hienosti lähti pistolle, hieman hölmistyneenä tosin (taisi ajatus kulkea taas monta sekuntia toimintaa jäljessä). Helppoakin helpommalle maalimiehelle päästessään hölmistys oli astetta suurempi ja Selma tarvitsikin pientä vinkkausta lelun ottamiseksi maalimieheltä. Hienosti minimotskarirullan toi pienellä vinkillä minulle. Toinen pisto pakona ja hienosti ja terävästi meni sekin ja pikku vinkkaamisella muistui "rullankin" tuonti. Molemmat maalimiehet me hylättiin kyllä metsään, kun ei herkkupalkan ja liinan puutteessa viitsitty näytölle lähteä :)

Ja treenien lopuksi Dooris pääsi leikkimään Varma-siskon kanssa. On ne suloisia.

Mutta jos paljon hyvää, niin jotain mikä voisi puolestani olla toisinkin: tuo neiti ei diggaa sitten ollenkaan autoilusta. Valitettavasti isoimmat ahdistuskuolajellot ehtivät tipahtaa ennen kuvan ottoa :)

Dooriksen maanantai

SM-agilityä!

Onnea uusille suomenmestareille!

Dooris aloitti tänään agilityuransa sm-finaaliradalla! Noh, kilpailut oli jo käyty loppuun ja saatu uudet suomenmestarit kun Dooris pääsi estradille. Ei se Dooris nyt vielä koko rataa suorittanut, mutta lähtöhypyn kuitenkin ilman rimaa ja suoran putken kahdesti kasvattajan kannustamana.

Takana on siis agilityn täyteinen viikonloppu. Kisaturistina olimme sekä lauantaina että sunnuntaina. Tuo pieni nahkalapsi yllätti reippaudellaan minut ihan totaalisesti. Häntä pystyssä innolla ihmettelemään kaikkea ja kaikkia. No ihan ensimmäiset (melkein) kaksi minuuttia se jumitti kisa-alueen läheisellä nurtsilla häntä alhaalla autoilun jälkeen, mutta ensimmäisen ohikulkeneen koiran perään saattoi lähteä reippaana kohti suurta seikkailua!

Shoppaillessa tuo pentu tiesi mitä tahtoi: roikkui niin vimmatusti isossa tekoturkislelussa, että koko agi.fi:n ständi oli kaatua (no ei ihan, mutta hyvin se teline keikkui). Pakkohan se lelu oli Doorikselle ostaa! Namitellen tehtiin ihan ekat perusasentoharjoittelut ihmistungoksessa - ei voi muuta sanoa kun hieno pentu!

Valitettavasti menosta ja meiningistä ei kuvia tullut räpsittyä, nukkuvaa pentua kun on paljon helpompi kuvata. Uni tuli palloon ensi kerran shoppailukujalla hurjan leikin jälkeen, sellaisen ventovieraan parivuotiaan viereen oli hyvä nukahtaa. Lapsi jatkoi touhujaan ja Dooris untansa välittämättä ohikulkijoista. Kisapaikalta löytyi paljon painikavereita, myös ihmislapsista. Finaalirataa katsellessa leikki hienosti pienen ihmispennun kanssa - eikä hammasta lainkaan mukana, niinkuin välillä isompien lasten kanssa tuppaa olemaan. 

 Uni maistui shoppailun jälkeen melkein keskellä kulkuväylää.

Lisää unta palloon talkoilijoiden taukopaikalla....

 Vähän vois leikkiä tollasen ihmispennun kanssa!

 Jaa ketä kiinnostaa finaalin 10 viimeistä koirakkoa? Ei ainakaan Doorista.

Hienohelma-Dooris ja arkiraporttia kasvistädille

No voihan sievä ja suloinen! Eihän sitä mitenkään voi pieni auringonsäde pissiä tai kakkia ulos, kun siellä on niin märkää ja inhottavaa! Mutta ainakin tiedän, että aikamoisesti pystyy pieni pentu jo hätäänsä pidättämään. Ja osaa muuten komeasti pyytää myös ulkoa sisälle pissalle... 

Arjen pelisäännöt alkavat vähitellen olla pienellä Dooriksella hallussa. Yöt menevät jo nukkuessa, ei leikkiessä. Neiti malttaa jo rauhoittua häkkiin ja odottaa pospääsyä nätisti. Lenkille lähtee mielellään eikä valjaiden pukeminenkaan ole enää maailman vastenmielisin juttu. Remmissä osaa kävellä nätimmin kuin Fränk, eikä pahempia jumitteluja kukkia tai kiviä tutkiskellen enää tule, vaan malttaa liikkua eteenkinpäin. Autoiltukin ollaan ja käyty kyläilemässä Fränkin velipojan luona. Sisälle ja ulos siirtyy jo hienosti kehoituksesta ja ruokailutilannekin sujuu jo kohtuudella - kun tuuppaa kaikki kolme syömään pieneen keittiöön, niin pienen pennun voi olla hyvin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki kupit ole kaikille. Annoskateus on kova ja Dooris hyvin häikäilemätön - ei paljoa kunnioita kupillaan murisevas 10v narttua!  

Näillä eväillä on hyvä jatkaa arjen ihmettelyä. Sekä lisäillä päiviin enemmän erikoisempaa touhua ja temppua.

Niin, ja Fränk ja Dooris ovat löytäneet yhteisen leikkisävelen ja yhteiset pelisäännöt leikkeihin. Aika vipellystä! 

Mitä nää koirat oikeen on?

Jos näitä juttuja joku vähemmän tuttu eksyy lukemaan, niin pitänee kertoa kenestä puhutaan... 

 

Allegory Rigantona "Dooris"

sileäkarvainen collie, s. 11.4.2014

Cäsarborg's Foxy Dorinda "Selma"

belgianpaimenkoira tervueren, s. 22.10.2003

Zorrazo Hat Trick "Fränk"

Kiinanharjakoira, s.15.5.2007

Tämmöisiä karvaisia siis kuuluu meidän laumaan. Koirien ja minun lisäksi laumaan kuuluu avopuoliso Tuure ihmislapsineen. Kuvien laatu lienee tasoa mädäntynyt männynkäpy, mutta valitettavasti en jaksa panostaa, vaan tyydyn kännykän kuviin :)

Hei kasvistäti!

No voihan blogi...

Joskus päätin, että tällaista en kyllä aloita ikinä. Matkan varrella on kuitenkin tullut vastaan monta teemaa, joista olisi voinut bloggailun aloittaa. Äitipuolen blogia minulle ehdotettiin pariltakin suunnalta, kun muutin yhteen mieheni ja hänen lastensa kanssa. Mutta ajatus siitä, että kaikkia kasvukipuja ja kriisejä olisin julkisesti puinut puistatti liikaa. Ja ketäpä kiinnostaisi lukea vain niitä kivoja juttuja.

Mutta nyt minulla on Dooris, todellinen rakkauspentu. Ja täytyyhän kasvistäti pitää ajan tasalla meidän kuulumisista! Ja jos joku muukin näitä tahtoo lukea, niin mikäpä siinä. En edes yritä lupailla nautinnollisia lukuhetkiä, enkä yritä kirjoittaa teille kauniita lauseita, vaan kasvistädille raportoinnin lisäksi tämä saa korvata vanhanaikaisen treenipäiväkirjani. Hyvästi kynä ja kierrevihko, jonna siirtyy nykyaikaan!

Eli eka rapsa kasvikselle: Dorka bloggaa!